Osa syövistä on kuitenkin yhä sellaisia, että niitä on erittäin vaikea parantaa. Tällaisia syöpiä ovat muun muassa keuhkojen, maksan, sappirakon ja haiman syövät. Haimasyöpään sairastuneista potilaista vain viisi prosenttia elää viisi vuotta syövän toteamisesta. Uudenaikaisten hoitojen avulla myös levinnyt syöpä voidaan pitää jonkin aikaa kurissa ja elossaololuvut paranevat, vaikka potilas lopulta kuoleekin syöpään. Maksa-, sappirakko- ja haimasyövässä yhden vuoden elossaololuku onkin parantunut huomattavasti, mutta keuhkosyövässä ennuste on parantunut vain hieman kahden viimeisimmän vuosikymmenen kuluessa (kuva 4).
Elossaoloon vaikuttavat tekijät
Syöpäpotilaiden elossaololuvut vaihtelevat huomattavasti sen mukaan, onko syöpä levinnyt, kun se todetaan. Niiden potilaiden ennuste on parempi, joiden syöpä on todettu paikallisena, koska tällöin on usein mahdollista poistaa koko syöpäkasvain leikkauksella.
Erot voivat olla hyvinkin suuria. Huonomaineiset ihomelanoomat todetaan nykyisin pääasiassa ohuina ja paikallisina kasvaimina, jolloin leikkaus parantaa potilaan. Paikallisena todettua ihomelanoomaa sairastavien viiden vuoden suhteellinen elossaololuku on 96 prosenttia. Jos syöpä todetaan levinneenä, elossaololuku on enää vain 46 prosenttia. Keskimääräisesti suhteellisen huonoennusteista mahasyöpääkin sairastavien viiden vuoden elossaololuku on 64 prosenttia, kun syöpä todetaan paikallisena.
Rintasyöpä on esimerkki sairaudesta, jossa levinnyttä tautia sairastava potilas elää tehokkaiden hoitojen ansiosta huomattavan pitkään. Paikallista rintasyöpää sairastavien viiden vuoden elossaololuku on peräti 99 prosenttia. Jos tauti on todettaessa levinnyt, viiden vuoden elossaololuku on 83 prosenttia.
Paikallisena todettua eturauhassyöpää sairastavien viiden vuoden elossaololuku on 102 prosenttia. Toisin sanoen potilaiden kuolleisuus on vähäisempää kuin samanikäisten miesten. Potilaiden matala kuolleisuus johtuu siitä, että paikallisista syövistä monet on löydetty PSA-testauksella ja testatuilla miehillä on keskimääräistä terveellisemmät elintavat.
Nuoret potilaat selviävät melkein kaikista syövistä paremmin kuin iäkkäät. Poikkeuksena oli vielä 1970-luvun alussa leukemia, jota sairastavien alle 15-vuotiaiden viiden vuoden suhteellinen elossaololuku oli alle 10 prosenttia ja yli 45-vuotiaiden reilut 20 prosenttia. Tämä poikkeus selittyy sillä, että lapsilla oli enemmän leukemian huonoennusteista akuuttia muotoa kuin aikuisilla.
Samaa syöpää sairastavien elossaololuvuissa ei yleensä ole suuria eroja sukupuolen mukaan (kuva 1). Suurimmat erot ovat aivojen ja keskushermoston kasvaimissa sekä keuhkosyövässä, joissa naisten ennuste on parempi kuin miesten. Aivojen ja keskushermojen kasvaimien osalta naisten huomattavasti parempi ennuste johtuu siitä, että naisilla todetuista kasvaimista selvästi suurempi osa on hyväennusteisia meningeoomia miesten kasvaimiin verrattuna.
Sosiaalinen asema vaikuttaa myös jonkin verran syöpäpotilaan ennusteeseen: hyvin toimeentulevat ja hyvin koulutetut selviävät lähes kaikista syövistä hieman paremmin kuin alimpaan sosiaaliryhmään kuuluvat ja vain vähän koulua käyneet [2, 3].
Eri tavoilla hoidettujen potilaiden elossaololuvuissa on suuria eroja, mutta niistä ei voi tehdä suoria päätelmiä eri hoitotapojen paremmuudesta. Parhaimpia hoitotuloksia saadaan laajimmilla hoidoilla, jotka soveltuvat nimenomaan sellaisille potilaille, jotka voidaan todennäköisimmin parantaa. Näiden potilaiden kunnon pitää myös olla riittävän hyvä, jotta se kestää hoidon rasitukset. Parhaimmillaan – esimerkiksi paikallisina todetuissa ja laajalla leikkauksella hoidetuissa kohdunkaulan syövissä – suhteellinen eloonjääminen oli jo 1960-luvun lopulla sata prosenttia [4].
Eri hoitolaitoksissa ja eri maissa saavutettujen elossaololukujen suuret erot johtuvat usein siitä, että potilaat ovat erilaisia. Vertailukelpoisissa aineistoissa suomalaisten potilaiden elossaololuvut ovat Euroopan ja samalla koko maailman huipputasoa [5].

Kuva 4. Huonoennusteisimpiin syöpiin sairastuneiden yhden vuoden suhteellisen elossaololuvun kehitys vuosina 1954–2013.
Kirjallisuutta
[1] Dickman PW, Hakulinen T, Luostarinen T ym. Survival of cancer patients in Finland 1955–1994. Acta Oncol 1999; 38 (Suppl 12): 1–103.
[2] Auvinen A, Karjalainen S, Pukkala E. Social class and cancer patient survival in Finland. Am J Epidemiol 1995; 142: 1089–102.
[3] Pokhrel A, Martikainen P, Pukkala E, Rautalahti M, Seppä K, Hakulinen T. Education, survival and avoidable deaths in cancer patients in Finland. Brit J Cancer 2010; 103: 1109–14.
[4] Hakulinen T, Pukkala E, Hakama M, Lehtonen M, Saxén E, Teppo L. Survival of cancer patients in Finland in 1953–1974. Ann Clin Res 1981; 13 (Suppl 31): 1–101.
[5] Allemani C, Weir HK, Carreira H ym. Global surveillance of cancer survival 1995-2009: analysis of individual data for 25,676,887 patients from 279 population-based registries in 67 countries (CONCORD-2). Lancet 2015; 385: 977–1010